Miksi kukaan haluaisikaan erottua?

Minun ei todellakaan pitäisi avata tv:tä, etenkään tosi-tv-ohjelmien luvattuun aikaan... En tiedä monellekko teistä on sattunut silmiin ohjelma nimeltä Tyyliä vai ei. No itse olen useamman kerran jumittunut seuraamaan tätä muodonmuutosta mursusta malliksi. Mutta tänään ensimmäisen kerran mieleeni juolahti, millaista itsetunnon tappamista koko ohjelma on. Joo, lopputuloksena on tyylikäs ja itsevarma naishenkilö, mutta millä hinnalla? Käsitykseni mukaan ystävät nimittäin bustaavat tämän muodin vastustajan ja alkaa kamala ryöpytys "Miksi sinulla on tällainen ja tällainen vaatekappale? Näytät näissä aivan pelleltä! Ei hätää me veistämme sinut samaan muottiin kuin muutkin, niin, ettei ystäviesi tarvitse enää hävetä sinua!" Tämän ihmisen itsetunto runnotaan kovakouraisesti jonnekkin erittäin syvälle ja sitte ihmetellään, kun vaatteiden hankinta onnistu yksinään. Tottakai tällä neonväriseen paituliin pukeutuneella ihmisellä on vaikea löytää vaatteita, sillä edelliset hankinnat on tuomittu tiskiräteiksi! Ja miksei ihminen saa pukeutua oman mielensä mukaan, jos kerta tykkää värikkäistä rastoista ja tekoturkis kengistä! Itse ainakin olisin aikoinani vihreissä hiuksissa ja mustissa meikeissä repinyt jo valmiiksi revityt farkkuni, jos minulle olisi ehdotettu tyylimuutosta, koska se ei sovi kaavaan. Eiköhän jokainen ihminen ole itse valmis sanomaan, milloin tyylimuutos on aiheellinen. Eikai kaikkien tarvitse näyttää H&M:n mallinukeilta!!

Sitäpaitsi mikä tahansa rätti näyttää hyvältä, jos se kannetaan hyvin ja kauneinkin vaate menettää merkityksen, jos sen kantajalla on heikko itsetunto.

Let's just take a moment and be thanful that spiders can't fly

Joulu yllätti minut tänä vuonna. Tarkoitan, että yksinkertaisest vain lopetettuani kaikenlaisen stressaamisen olen onnistunut nauttimaan joulusta. Minun on kuitenkin pakko kertoa teille tämän aamun koettelemuksista!

Aamulla herätessäni aloitin paikkojen yleisen siistimisen, vaikka joulusiivot on aikoja sitten tehty, kahdeksan henkisen perheen koti ei pysy siistinä toivotulla tavalla. (Kaikkea perus tavaroiden siirtämistä oikeaan paikkaan ja sanomalehtien piilottamista.) No sitten ajattelin, että ehkä ne kuusen koristeet kannattaisi etsiä nyt. Niitä ei niin vain sitten etsittykkään. Keittiöremontin takia talossa vuosikymmeniä vallinnut järjestys on muuttunut järisyttävästi ja näin ollen kuusen koristeet oli yksinkertaisesti hukassa. No ajattelin, että pikainen puhelu äidille töihin helpottaa (kumma juttu, mutta mikään ei ole niin hukassa, ettei äiti sitä löytäisi), no äiti ei osannut sanoa ei juuta ei jaata ja saattaa olla, että hieman kuumenin siinä puhelun aikana. Painokelvottomia mutisten ja naama luultavasti vaarallisen punaisena jatkoin etsimistä. Kiersin kaikki mahdolliset komerot ja alistuneena, olin jo valmis laittamaan Maurin kauppaan hakemaan kokonaan uudet koristeet. Varmuuden vuoksi tarkistin vielä komeron, josta epätoivoinen koristeiden metsästys alkoi. Ja tietenkin ne perkeleet oli sen samaisen komeron pimeimmässä nurkassa!!

Emilia 1 - Joulu 0

No luulin aamun koettelemusten olleen siinä, mutta ehei! Vessassa minua vastaan käveli, mikäpä muu kuin valtava musta hämähäkki! Ensin jouduin shokkiin ja huusin, sitten ihmeellinen adrenaliini ryöppy sai minut tekemään jotain uskomattoman uskaliasta. Uhrasin jalkapohjani ja linttasin tämän kahdenksanjalkaisen hirviön mattoon, en nimittäin saanut käteeni mitään heitettävää.

En voi sanoa pelkääväni hämähäkkejä, pidän kyllä niistä -kuolleina, kilometrejen etäisyydellä minusta.

Feliz Navidad

Kymmenen hyvää syytä, miksi joulu on perseestä:

1. Lahjastressi. Saan opintorahaa ja asumistukea reilu 200 €/kk. Melko hyvin siis ja sillä pärjää mainiosti kuukauden. (vitut) Mutta näin joulun alla on huomattavasti paljon suuremmat menot, mitä muina kuukausina. Jos olisin fiksu hankkisin kaikki lahjat ynnä muut joulu jutut jo tammikuussa, niiin ettei sitten joulun alla tarvisi stressata. (toisaalta minulle tuottaa vaikeuksia miettiä pelkästään seuraavan viikon tapahtumia.)
2. Korttistressi. Hyvissä ajoin ennen jouluaattoa havahdut siihen, ettei sinulla todellakaan ole varaa ostaa joululahjoja. Päätät siis tehdä läheisillesi persoonnalliset kortit (vitun hyvä vitsi). Pelkästään korttien tekoa ajatellessasi henkeä alkaa ahdistaa ja näppylöitä nousee iholle.
3. Joulusiivot. Pyhästi vannon tiskaavani ennenkuin lähden Keski-pohjanmaalle joulun viettoon. Mutta kotona odottaakin jokaisen nurkan puunaus ja putsaus. Se komero, jossa käydään hyvin harvoin ja jonka olemassaoloa ei edes muista, jos sieltä ei ihan ehdottomasti tarvitse jotain puhdistetaan täyteen kiiltoon. Onneksi on niin kylmät ilmat, ettei ikkunoita voi pestä..... 
4. Joululaulut, nuo aikoinaan ahh niin suloiset lasten äänet alkavat jo kolmen kuukauden jälkeen kuulostamaan epävireiseltä palosireeniltä. Jos joululauluja alettaisiin soittamaan kaupoissa edes pari viikkoa myöhemmin itsemurha tilastot joulun alla laskisivat merkittävästi (epätoivoinen Halpa-Hallin työntekijä viiltää ranteet mattopuukolla auki, kun hänet löydetään seinällä lukee 'Feliz Navidad Saatana!')
5. Keskon joulumainokset.... Vihaan sitä porkkanaa ja niitä perunoita!
6. Helvetin hyvä syy uusille keräyksille.. Huomenna menen Torikeskukselle kourassa tyhjä Karlenss tölkki, jossa lukee: 'Anna Joulu Opiskelijalle' ja ehkä tuijotan umpeen muurautuneilla flunssaisilla silmilläni ja niiskutan. Näin joku kukkahattu täti voi sanoa auttaneensa jälleen koditonta. 
7. Laatikot... Hrrrrr..... Minä olen suhteellisen kaikkiruokainen, mutta kinkku on lähes ainut jouluruoka, joka uppoaa.. Maksalaatikon haju etoo. Joku idiootti on joskus aikoinaan keksinyt tunkea riisiä porkkanalaatikkoon ja tapa on pinttynyt suomalaisten päähän. Lanttulaatikkoa voisin uskaltautua maistamaan.. Imelletty perunalaatikko oli nimensä mukaisesti imelää, hyi.
8. Luumua, kaikkialla luumua. Jos ei luumuja niin vähintäänkin rusinoita. Luumut on hyviä tuoreina, ei todellakaan kuivattuina leivässä saati jossain kermavaahdon tapaisessa. Luumuhillon ainoa ja oikea paikka on joulutortun päällä koristeena, jotta se estää koko torttua kuivamasta uunissa ja edes yksi kohta säästyy mehukkaana (hillohan joko syödään oksennusta niellen ensimmäisenä pois tai kipataan lautaselle) 
9. Leipominen ei varsinaisesti kuulu minun intohimoihini, joten joulun aika kaikkine pipareineen ja joulutorttuineen on tuskaa. Taisiis, piparit ja joulutortut menettelee, jos ei tarvitse haistella sitä pipareista lähtevää tunkkaista hajua niitä paistaessa (joku lapsuuden trauma) Mutta ne kaikki kuivakakut ja vastaavat, joista en edes pidä, mutta joita minut pakotetaan alhaisesta leimopistaidostani huolimatta leipomaan! 
10. Tänä jouluna ehkä suurimpina epäkohtina ja joulumielen latistajana voisin pitää kummallisella tapaa vaihtuvia keli- ja sääolosuhteita ja sitä, että joku perkele on mennyt vaihtamaan joulupukin Toljanterissa.

Että hyvää joulua vaan itse kullekkin säädylle!

Airut

Jotain täysin erilaista minulta.

Ja tässä, hyvät naiset ja herrat on ensimmäinen puuvärityöni viime keväältä. Ehkäpä kerron siitä jotain. Ensinnäkin piirrustus on sinänsä jo aika vanha, mutta minun mielestäni ehdottomasti onnistunein teos itseltäni. Kun minulta kysytään, että mitä minä tällä kuvallla yritän kertoa, en todellakaan osaa vastata.. Toisaalta muistan piirtäessäni ajatelleeni, että tämä työ tulee olemaan kannanotto homofobiaa vastaan. Näin jälkikäteen en osaa sanoa, millälailla kuvittelin tämän kuvan symbolisoivan tuota aihetta. Mutta sanottakoon näin, että tämän teoksen merkityksen löytäminen on täysin katsojan tulkinnasta kiinni. 

Piirrustuksessa olen siis käyttänyt aluksi lyijykynää hahmotteluun ja lopulta tein radikaalin ratkaisun, joka muutti piirrustustyyliäni merkittävästi eli tartuin puuväriin. Olin aina kuvitellut, että puuväreillä värittäminen olisi kovinkin vaikeaa. Tämä työ muutti käsitykseni täysin ja melko nopeasti opin leikkimään väreillä. Viimeistellesäni työtä tulin siihe tulokseen, että pelkästään puuvärejä ja lyijykynää käyttäen työstä tulee liian laimea, joten tein jälleen radikaalin teon ja tartuin ohutpäiseen mustaan huopakynään. Huopakynää käyttäessä käsistä tuli hieman sarjakuvamaiset. Taustan kuvioinnista osaan sanoa ainoastaan sen, että halusin työhöni mahdollisimman paljon väriä. En tuolloin todellakaan omistanut mitään kalliita puuvärejä, eli käytin ihan perinteistä muutaman euron puuvärisettiä. Ainut huono puoli setissä oli se, että lainasin sen pikkuveljeltäni, joka oli heitellyt kyniä suhteellisen ahkerasti ja tästä syystä osa kynistä lyheni merkittävästi ja esimerkiksi punainen kynä oli tämän työn jälkeen käyttökelvottoman lyhyt.

Piirtäessäni kuuntelin erityisen paljon Kauko Röyhkän - Helvettiin. Niin intensiivisen kuuntelun olisi kuvitellut vaikuttavan teoksen tunnelmaan näin ei kuitenkaan käynyt, ainakaan minun mielestäni.

Olkaa hyvät ja laittakaa rakentavaa palautetta. (ei hätää näitä ei ala tippumaan tänne tämän enempää)

Airut

Oi maamme ja sillai!

Minulle annettiin ikäänkuin tehtäväksi kirjoittaa itsenäisyyspäivä postaus, tai oikeammin minulle ilmoitettiin, että minulta odotetaan jotain erittäin nationalistista tekstiä. Mieleni tekisi kuitenkin kirjoittaa jotain epäsovinnaista. Mutta mistä kirjoittaisin? Suomen fasistisista piirteistä toisen maailman sodan aikaan? Linnan juhlien nimen ja koko profiilin muuttamisesta? Aleksi Valavuoren liian pienestä paidasta Itsenäisyyspäivän jatkoilla? Tuntemattoman sotilaan liian myöhäisestä alkamisajasta? Voisin pinnistää jokaisesta edellä mainitusta aiheesta pitkän ja syvällisen pohdinnan. Btw oliko Pirjo Heikkilän känninen sönkkääminen käsikirjoitettu juttu, vai oikeesti nolo tilanne? JA MISSÄ ENBUSKE ON?

Asiaan. Isoilla ja menestyneillä tyypeillä on vissiin ihan oikeasti bileet Tampereella, mutta miten itsenäisyyspävä näkyy meidän tavallisten pulliaisten elämässä? Itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja Tuntematonta sotilasta katsellen, mutta nyt hienoista iltapukujuhlista onkin tullut coctail bileet, joiden jatkojen juontaja käyttäytyvät hieman epäsovinnaisesti ja Tuntematon sotilas näytetään vasta yöllä. 

Valitettavasti koko tekstissä ei ole minkäänlaista punaista lankaa, mutta Hyvää Itsenäisyyspäivää! Ehkä ensivuonna minutkin kutsutaan isojen poikien itsenäisyypäivän bileisiin. 

Airut

Joulutunnelmissa

Joulu-ihmisenä, tai ennemminkin lapsuuden joulujen tunnelmaa havittelevana ihmisenä kuuntelen tässä para-aikaa niitä joululauluja, joita kuuntelin tenavana. Enkä voi olla puuttumatta Kun joulupukki suukon sai - biisin epäkohtaan. Miten iloinen isi olisikaan, kun saisi kuulla äidin pussailleen joulupukkia? Tietenkin voimme ajatella, että kyseinen "joulupukki" olikin Pikku-Jukan isi, mutta entä, jos ei ollutkaan? Entä, jos kyseessä oli naapurin Mauno?

Paikallisliikenteen ihmeellinen maailma

Koko Seinäjoella asumisaikani olen kuin ihmeen kaupalla välttänyt paikkarit, eli paikallisbussit. Tänä syksynä niiden ihmeellinen maailma on kuitenkin auennut minulle. Minunhan ei tarvitse kulkea bussilla asunnolleni, mutta minulla on ilmeisen laiskoja ystäviä, joiden kanssa saatan joskus lähteä suoraan koulusta kaupungille ja tällöin odotamme paikkaria, tai juoksemme henkemme edestä, jotta ehtisimme. Kuitenkin, nyt niillä enemmän matkusteltuani olen havainnut muutamia asioita. Itseäni paikkarissa matkustaminen ahdistaa suunnattomasti ja syyllistyn aina niihin asioihin, joita tässä postauksessa kritisoin.

Paikkarissa on aivan omat käyttäytymissäännöt ja ne menee näin:

• Kun tulet paikkariin kaiva jumalauta ne rahat hyvissä ajoin esille, anna ne mahdollisimman nopeasti kuskille, äläkä missään tapauksessa aiheuta hämminkiä! Jos kuitenkin aiheutat hämminkiä, älä poistu tilanteesta tyynen rauhallisena ja tuhahtaen 'näitä sattuu', oikeaoppinen poistumistapa nolosta tilanteesta on hiljaa, kyyryssä ja naama kirkkaan punaisena, näin kaikki varmasti huomaavat sinun mokanneen.
• Rahat ojennettuasi etsi tyhjä paikka, suomalaisena et todellakaan pyydä päästä istumaan tuntemattoman viereen vaan jäät mielummin seisomaan. Jos kuitenkin menet tuntemattoman viereen istumaan, älä missään nimessä kysy onko paikka vapaana, vaan hivuttaudu penkille ikäänkuin salaa.
• ÄLÄ PUHU TUNTEMATTOMILLE! Tuntematon ihminen, jolle alat hölistä niitä näitä tekee kaikkensa päästäkseen pakenemaan tilanteesta. Todella harvinainen, mutta hämmentävä tilanne.
• Ole kuin et olisikaan. Toisin sanoen tunkiessasi ulos täyteen ahdetusta paikkarista ja tuuppiessasi ihmisiä inise välillä anteeksi, mutta hiljaa, ettei kukaan vain kuule. 
• Älä huuda kuskille kiitosta kyydistä, kuski saattaa hämmennyksissään ajaa vaikka ojaan.

En tiedä onko kaikkialla Suomessa tällaista julkisilla liikkuessa, mutta näin täällä!

Kiitän ja kuittaan!

Airut