tiistai 28. toukokuuta 2013

Kaikkien sekavien ajatusten siivittämänä pitäisi pakata tavarat ja hoitaa kaikki käytännön asiat pois alta, mutta mitä minä teen? Minä istun koneella kuin tatti ja keksin helvetin hyviä tekosyitä omaan saamattomuuteeni.
Minun piti aamulla ottaa loput tavarat keittiöstä..
-oli sittenkin parempi mielenterveydelle, että piirrän, sehän vie ajatukset muualle.
Aloin pakkaamaan olohuoneen tavaroita.
-samallahan voi käydä koneella ihan vain vähän vilkaisemassa... vitut, tuossa ne tavarat vieläkin odottaa..
Menin pakkaamaan vaatteita.
Juuri nyt minun on aivan pakko päästä lenkille! (oikeesti!)
Lenkin jälkeenhän on pakko päästä rentoutumaan ja samalla reissulla sitä vieläki ollaan paitsi, että TV lähti.

Positiivista on se, että minä ja Jimi voidaan puhua toisillemme nyt normaalisti, vaikkakin hieman ontosti, mutta silti. Tuskin vielä hetkeen olemmekaan kykeneviä luontevaan keskusteluun, ehkä sitten joskus...
Ja tässähän tämä on, kauan kaivattu sinkkuus!
 Miten ikinä enää opin nukkumaan yksi? Entä, kun minulla ei olekkaan ketään, kenelle lähettää niitä maailman turhimpia viestejä? Entä, meidän sisäpiirin jutut? Kaikki asiat, joita vain me kaksi ymmärsimme? Kenelle nyt kiukuttelen turhasta, silloin kun vaan yksinkertaisesti vituttaa? Kuka nyt kutittaa ja ärsyttää minua kaikella mahdollisella tavalla?
Onneksi minulla on ystäviä, vaikkei nekään kaikessa voi auttaa. Nyt pitää vain selättää tämä pienoinen vitutusahdistussyyllisyys.
Olen ollut lähipäivinä harvinaisen ailahtelevainen.. Ensin ahdistaa yksinäisyys ja on ikävä Jimiä, sekunti ja sitten olenkin riemuissani: "OLEN SINKKU!", sitten TAAS  ahdistaa, mutta nyt käytännö asiat. Sekoan varmaa!! Nyt riittää tämä jauhaminen.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

time to say goodbye

Viikonloppu oli tavallaan helvetin hauska ja tapahtumarikas, mutta tälläkertaa mahtui sakkaa sekaan ja kunnolla. Noin kahden vuoden parisuhde päättyi kuin seinään ja se ei ole kenenkään muun kuin minun syy. Jos olisin tajunnut puhua Jimin kanssa aikaisemmin olisi tämä paskainen loppu jäänyt näkemättä ja elämä olisi kaikella tapaa meille molemmille helpompaa.. Mutta, koska olen vain ihminen, niin pitihän tämäkin sitten ilmeisesti kokea. Todella helpottavaa kirjoittaa suoraan! Luojan kiitos minulla on TODELLA hyviä ystäviä, jotka tukee juuri silloin, kun on tarvis eivätkä koita mielistellä vaan ovat minun kanssa samaa mieltä, että paska homma.Vaikka heillä olisikin todella hyvä syy moralisoida ja tuomita minut. Kaiken sen syyllisyyden ja häpeän lisäksi en voi olla muistelematta niitä kaikkia hyviä hetkiä joita meillä oli, lisäksi tämä asunto muistuttaa aivan kaikesta ja ei kahta vuotta elämästä niin vain unohda. En kuitenkaan enää halua palata Jimin kanssa yhteen, sillä tiedän ettei meistä ensinnäkään ole siihen ja minun ahdistuksestani tämä kaikki johtuukin. Enää ei ahdista samalla tavalla, nyt on vain syyllisyys ja nämä käytännön asiat ahdistaa. Pitää pakata tavarat, purkaa vuokrasopimus, hakea uusi asunto ja kestää sitä "Mä kuulin, että ootte eronnu, miks? Te olitte nii hyvä pari.... jnejnejne.." Kaikki, jotka ovat joskus eronneet tietävät, mitä tarkoitan.

Airut

torstai 23. toukokuuta 2013

Lukutoukan kirjalista

Kuten te kaikki, jotka minut tunnette tiedätte, että minä RAKASTAN lukemista. Koska olen lukenut todella paljon kirjoja joita voisin suositella kaiken ikäisille ja näkösille kaltaisilleni lukutoukille tai ihan vain kirjaesitelmää varten, niin täältä pesee!!

Juha Vuorinen Juoppohullun päiväkirja:

Aivan huippu kirja! Tosi härskiä kieltä ja paljon alapääilmauksia, mutta musta huumori pelastaa ja kirja sopii aivan kaikille jotka haluavat välillä nauraa kunnolla. (ei kannata lukea yleisillä paikoilla, kummalliset tyrskähdykset kerää vieroksuvia katseita) Suosittelen myös lukemaan kirjan jatko-osan Tolppa-apina se on jo hieman syvällisempi, mutta yhtä ronskia kieltä kuitenkin.

Mikael Niemi Aivot pellolle:

Kuten kirjan takakannessakin lukee "kursailematon ja yllättävä tarina teiniangstista".  Kirjailija on kirjoittanut täysin suoraa tekstiä, mitään pois jättämättä. Kirja oli täynä mielenkiintoisia mietelmiä niin ruuan kuin ihmismielenkin suhteen. Kaikkein herkimmille tämä kirja voi olla kaikessa suoruudessaan melko kuvottavakin, mutta ruokahalun menetyksen uhallakin suosittelen tätä aivan kaikille.

Tuija Lehtinen Roskisprinssi:

Tuija Lehtinen on minun suosikki kirjailijani ja voisin täyttää koko listan ainoastaan hänen kirjoillaa, mutta ajattelin, että ei makeaa mahan täydeltä. Roskisprinssi on suhteellisen kevyttä lukemista, vaikka siinäkin tapahtuu kipeitä asioita. Kirjaa lukiessaan ihastuu väistämättä hieman omituiseen ja omapäiseen Jediin, joka aiheuttaa tupsuineen ja tanssitaitoineen kummastusta pitkin kirjaa. Kirjasta on tehty myös elokuva, mutta se poikkeaa monella tapaa kirjasta.

Kari Levola Tahdon:

Suloinen rakkaustarina, joka sopii kaikille romanttisista kirjoista pitäville. Kirja on myös melko ohut eli se sopii niille, jotka eivät jaksa keskittyä eeppoksiin. Kirjassa on myös mukana hippu jännitystä, eli aivan lässytykseksi se ei vajoa.

Tässä oli muutama minun suosikkini ja lisää tulee sitä mukaa, kun jaksan lukea ja kirjoittaa. En kuitenkaan täytä koko blogia ainoastaan kirjoilla. Jos teillä on suositellla minulle jotain kirjaa tai kirja sarjaa laittakaa laittakaa niitä ujostelematta kommentteihin olen nimittäin kaikkiruokainen lukemisen suhteen. Fantasiaa ei lasketa!

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Mä, taaas!?

Pommitan tätä vähäistä lukia määrää taas sekavalla ja kummallisella tekstillä:D Syy tähän yhtäkkiseen kirjoitusvimmaan on yyyyber tylsät valinnaisen tunnit atk luokassa. Nälkä kurnii ja pitäisi lukea jotain loppu testiä varten romaanin verra, mutta ehkä selviän itsestäänselvyyksistä lukematta.
Vaikka koulupäivän selostus olisikin minun suuren lukiakuntani lempiaihe, ajattelin kuitenkin kirjoitella jotain yleistä hölinää, kun on niin pirun tylsää. Lueskelin nimittäin tässä vanhoja postauksiani ja olin vetää itseni raikkaalta tuoksuvasta yleisen vessan pöntöstä alas. No voin ainakin todeta, että olen tämän blogin aikana aikustunut (vitut), vaikka postauksia on ehkä kymmenen, niistä huomaa kuitenkin miten kirjoituskieleni on mahdollisesti parantunut. (?) Ainakin se on hieman selkeämpää, koska olen oppinut käyttämään pilkkuja edes jotenkin. Kiitos tästä lukion äidinkieli!! Edes jotain hyötyä siitäkin laitoksesta oli.
Niin tosiaan täytynee ilmoittaa, että jos joku tästä suuresta lukiakunnastani ei vielä tiedä, niin kaksoistutkinto on taakse jäänyttä elämää. Ei ollu aivan se mun juttu... Liikaa ihmisiä, liikaa mautoja(mopoautoja), liikaa opittavaa ja liian vähä aikaa. Lukiossa oli jatkuvasti kiire johonkin tekemään jotain.., vaikka pyhästi lupasin alkaa lukemaan kokeisiin ajoissa, joka kokeeseen luku jäi viimeiseen iltaan. Nostan hattua niille jotka ovat lukiossa ja pärjäävät sielä. Minua ei sinne enää saa. Varsinkaan kun sielä oli vielä niin pahaa ruokaa!! Enkä ole erityisen innostunut yksin syömisestäkään ja minullahan ei ollut lukiossa juuri seuraa. Ruotsin tunneilla toki tutustuin pariin aivan mahtavaan tyyppiin, joista toisen kanssa minulla oli lähes kaikki kurssit samoja. Mutta alkujakso lukiossa YKSIN, pelkkää tuskaa. Yksinäisyys oikein korostui sielä, kun kaikki muut tunsivat toisensa.
Entäs ne mopoautot... En edes viitsi kirjoittaa niistä. Liian herkkä aihe mulle, nauruhermoja rupeaa aina kutkuttamaan kummasti. No EHKÄ joistakin on yhtä hauskaa nähdä traktoreta ringillä:D
Tuli kyllä sekalainen paketti, mutta mä varotin, ettei mulla oikeesti mitää asiaa ees ollu.

Hyvää kevättä ja sillai!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Rasistit, SAATANA

Kerron tässä nyt hieman viikonlopustani, tarkemmin lauantai illasta. Olimme eräillä ukrainalaisilla tutuilla käymässä, he ovat juuri muuttaneet Suomeen ja omaan asuntoon. Molemmat heistä käyvät töissä. Molemmat ovat hieman hermostuneita siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja syy siihen ovat heidän naapurinsa. Nämä naapurit nimittäin ovat niitä Suomen verorahoilla eläviä alkoholisteja ja muita elämässä roikkuvia surkimuksia, joiden suurin ilo on vaihtaa saunan lukot, jottei "ryssä" naapurit pääse saunomaan.
Tuona iltana, jolloin olimme kylässä näillä ukrainalaisilla naapurit soittivat kerran poliisit ja kerran he katkaisivat sähköt. Miksikö? Kuulemma melusimme, kun muutamat meistä kävivät tupakilla. Se herra, joka motkotti melusta kuin suurikin pyhimys kuunteli itse musiikkia siihen tyyliin, että yläkerran lattia pomppi. Tämä sama mies myös huusi itse melko kovaan ääneen: "TÄÄLLÄ ON HILJASUUS SAATANA KYMMENELTÄ, KELLO ON KYMMENEN YLI!! EI TÄÄLLÄ TARVI RYSSIEN RYYPÄTÄ!!!". Hmm... Olisin ymmärtänyt jos tämä urputtaja olisi vaikka perheen isä tai menossa nukkumaan tai edes selvinpäin, mutta ei tämä herra valitti vain silkasta valittamisen ilosta ja vain ja ainoastaa siksi, että olimme näiden "ryssien" seurassa. Ja voin kertoa, että tämä mies ei ole paras mahdollinen moralisoimaan muita juomisessa varsinkaan, kun kukaan ei meidän seurassamme ollut edes päissään.
Kysynkin nyt, millä oikeudella nämä alkoholistit käyttäytyvät tällä tavalla? Siksikö, että: "Ryssät vei meiltä Karjalan, SAATANA!!" Tuota.. Maailman huonoin selitys rasismille. Voin vaikka vannoa, että kukan nästä mulkvisti naapureista ei ole ollut sotimassa Suomen puolesta. Ja olen 100% varma myös siitä, että nämä ukrainalaisetkaan eivät ole olleet sodassa Suomea vastaan. Toinen selitys: "Ne tulee ja vie meidän työpaikat, PERKELE!"  Älkää naurattako!! Jos, joku niistä naapureista elää muullakin kuin avustuksilla ja työttömyyspäivä rahoilla, se on suoranainen ihme! Sitäpaitsi nämä ihmisethän tekevät sitä työtä, mikä ei suomalaisille kelpaa, eli paskahommia. Tottakai on niitä maahanmuuttajia, jotka tulevat ja mälläävät meidän verorahoillamme, mutta järki nyt käteen! Ei ehkä kannata yleistää, varsinkaan jos itse ei voi elää omien ohjeidensa mukaan.

Toivonkin nyt, että kaikki, jotka tämän lukevat laittavat tämän jutun jakoon. Fb, oma blogi, ihan mikä tahansa!!

Terveisin Airut